Parkutuskaa

Kylläpäs oli aamulla peilissä tänään pahannäköiset silmät. Jo ties monesko yö peräkkäin oli Huono isolla H:lla, ja aamulla oli kuitenkin pakko nousta varhain lääkäriajan takia (oman, ei Nöttösen). Silmät verestivät väsymyksestä ja tuntui, ettei niitä saa kunnolla auki.

En tiedä miksi, mutta yöt ovat olleet noin viikon verran todella hankalia. Nämä vaikeat yöt alkoivat samaan aikaan kun kiinteiden maistelu, mutta myös samaan aikaan kun kortisoni meni taas taukoviikolle. Aluksi Nöttönen alkoi parkua yöllä noin kahden aikaan: ensin pientä kitinää ja sitten ihan kunnon parku. Isin syliin rauhoitutaan, mikäli isi kävelee samalla ympäri makuuhuonetta, mutta parku alkaa välittömästi uudestaan, jos poikaa yrittää laskea takaisin pinnasänkyyn. Ainoastaan tissi saa itkun loppumaan kunnolla, ja poika nukahtaa uudestaan.

Loppuyö menee sitten vaihtelevasti. Joinakin öinä äiti on joutunut heräämään vain pari kertaa nukuttamaan pientä kitisijää uusiksi, mutta esimerkiksi viime yönä kitinä ja väninä alkoi aina välittömästi uudestaan, kun olin päässyt itse takaisin sänkyyn peiton alle ja saanut oloni mukavaksi. Kun vielä pari viikkoa sitten Nöttönen meni kiltisti nukkumaan kymmenen aikaan ja heräsi syömään aamukuudelta, syötiin viime yönä yhdeltä ja neljältä. Yhdestä yösyötöstä on siis jo tullut kaksi, ja jos poika pääsee tottumaan tähän, aletaan kohta varmaan vaatia kolmattakin syöttöä.

Inhottavaa tässä on se, etten tiedä, mikä nämä yöt on rikkonut. Ihan ensimmäisenä aloin tietysti pelätä, että kyse on soseista ja Nöttönen on allerginen. Iho ei kuitenkaan ole minusta reagoinut niin, että olisi syytä epäillä allergiaa. Nöttönen ei myöskään itke minusta sillä tavalla, että epäilisin mahakipua.. eikä itku myöskään minusta kuulosta yhtään nälkäitkulta. Parku on vain jotenkin tyytymätöntä. Vähän niin kuin poika olisi väsynyt ja samalla kauhean harmissaan siitä, ettei hänen anneta nukkua.

Yöllä herätessään Nöttönen raapii kylkiään ja vatsaansa, joten Paras Arvaukseni on tämä: Nöttönen herää yhden unijakson päättyessä, mutta ihon kutinan takia ei saa itse nukahdettua uudestaan. Kutina kiusaa ja harmittaa, samoin kuin väsymys, ja lopulta surkeus saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että iso yöparku on valmis.

Äitiä nyt vain huolestuttaa kaikki isot Entäs Josit. Entäs jos oletukseni on väärä ja kyse on jostain muusta, vaikka siitä allergiasta? Entäs jos lapsiparalla on oikeasti suolioireita kiinteistä ruoista ja minä en vain tajua sitä? Huokaus. No, tänään aloitettiin taas kortisoni (puoli vuorokautta liian aikaisin, mutta ihan rehellisesti sanottuna minä en pysy kohta enää tolpillani, jos ei väliin saada edes yhtä helpompaa yötä), joten toivottavasti yöt sujuvat kohta taas edes hiukan paremmin.

Nöttösen verikokeiden tulokset tulivat tänään: ainoastaan yhdestä ruoka-aineesta reaktio, ja sekin lievä (arvo oli 1,6 kun viitearvo on 0,35). Arvatkaapas, mikä ruoka-aine oli kyseessä? Se oli….. ta-dah… kananmuna! Kyllä äiti tietää, eikös? Tuo arvohan on koholla hyvin vähän (tosi allergikolla se olisi kai useita kymmeniä), joten mistään vakavasta allergiasta ei luultavasti ole kyse, mutta minulle tämä tietänee kananmunatonta dieettiä imetysajaksi. No, pääasia, ettei ollut maito!