Että voi yhdeksänkuisen ruokkiminen olla vaikeaa!!!
Neuvolan virallinen suositus Nöttösen ikäisen ruokailun suhteenhan on:
1. aamupuuro
2. lounas (kasvis-lihasosetta)
3. välipala (hedelmäsosetta tai jogurttia)
4. päivällinen (kasvis-lihasosetta)
5. iltapuuro
Lisäksi tietysti maidot päälle.
Näyttää hyvinkin selkeältä.
Mutta entäs kun käytäntö on tällainen:
klo 9.30 aamupuuro
klo 10.00 aamumaito
klo 12.50 lisää maitoa kesken unien heränneelle känkkäränkälle, joka on liian väsynyt ja liian kiukkuinen, että sosetta kannattaisi edes harkita
klo 14.00 lounas – peräti kolmasosapurkillinen sosetta upposi, sitten alkoi päristely ja sylkeminen
klo 15.45 maitoa väsyneelle känkkäränkälle
klo 17.30 päivällinen – kolmen ensimmäisen lusikallisen jälkeen alkoi sylkeminen ja ruokailu loppui siihen
klo 20.20 iltapuuro
klo 21.00 iltamaito
Ei meillä saada päivään viittä ateriaa millään. Eikä niistä neljästäkään suoriuduta kunnialla. Hampaitani kiristellen kuuntelen tuttujen äitien “Ai, meillä menee aina koko sosepurkki kerralla ja menisi varmaan vielä enemmänkin!” -kommentteja, kun meillä ei yleensä mene edes puolikas purkillinen.
Uusin trendi on tosiaankin sitten päristäminen ja sylkeminen, joka on niin käsittämättömän ärsyttävää, että usein äidillä pullottaa otsasuoni jo siinä vaiheessa, kun on aika aloittaa syöminen. Mikään ei tunnu auttavan: olen torunut, olen näyttänyt vihaiselta, olen ollut kuin en huomaisikaan. Ilmeisesti se on merkki siitä, että nyt ei ole nälkä eikä kiinnosta syödä, mutta millä tuo poikanen elää? Pyhällä hengelläkö? Vai tankkaako se sitten niin älyttömät määrät maitoa rinnalla ollessaan, ettei kiinteä ruoka uppoa?
Järki lähtee ihan just. Miksei toi mukula voi syödä nätisti?
Joo, ihan tuttua meininkiä. Eipä se haittaa, kun kerran Nöttönen kasvaa kumminkin mallikkaasti. Meillä tuo painonnousu on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia, mutta nyt oon päättänyt olla välittämättä siitä. Reino ei tosin ole tuohon päristelyyn kovasti (vielä?) mieltynyt, mutta kaikki muu, paitsi syöminen, on mielenkiintoista. Muakin **tuttaa monesti jo valmiiks aloittaa se pelleily, eiku syöminen.
Taas lohduttelen, että ei meilläkään saada viittä ateriaa täyteen. Eikä syödä koko purkillisia. Eikä edes tarjota lihaa kaks kertaa päivässä. Hertan syömiset on selvästi iltapainotteisia edelleen, vaikka yöllä ei enää syödä. Aamulla yleensä vaan näykitään, lounasaikaankin menis parhaiten joku kylmä ruoka. Viiden korvilla sitten uppoaa sosekin. Mutta jollainhan ne elävät, onko se sitten pyhää henkeä. Oisko teillä hammasvaivaa, sillonhan monesti lakkoillaan eikä lusikka tunnu kivalta?
Tuossa iässä näin kaverin syöttävän tytölleen, joka melkein puolta pienempi sellaisen pitkän purkin Muksuruokaa. Meillä taisi siihen aikaan olla, että hyvä jos sain edes yhden purkin päivässä syötettya, eli purkillinen meni kahdella aterialla. Tyttö oli tosiaan korvikelapsi ja V-V rintalapsi, että ilmeisesti sillä on sitten eroa, missä muodossa he maitonsa saavat. Ja voin lohduttaa, että myöhemmin sitä tulee vielä jaksoja, jolloin oikeasti ihmettelee miten lapsi jaksaa leikkiä ja touhuta ja mistä se kakka koostuu, kun toinen ei paljon mitään syö.
Meillä ei vielä lähes 2-vuotiaankaan kanssa olla “päästy” viiteen ateriaan ja silti lapsi kasvaa hyvin, on terve ja kaikin puolin muutenkin hyvinvoiva. Äidinmaidosta lapsi saa huomattavan paljon energiaa, vaikkei imetyskertoja montaa olisikaan.
Perusongelma taitaa olla siinä, että on hyvin helppo purkkien määrässä mitata lapsen ravinnonsaannin taso, mutta rintamaidon kohdalla desejä on hankalampi mitata. Hyvä nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jo parilla syötöllä lapsi saa puoli litraa äidinmaitoa ja puolesta litrasta äidinmaitoa 1-vuotias saa esimerkiksi 31% energian tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta ja 95 % C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6). Jos teillä on vuorokaudessa keskimäärin neljä imetyskertaa, täyttää Nöttönen noin 60% energiantarpeestaan maidolla. Ei liene ihme, ettei siihen päälle enää viittä ateriaa uppoa.
Sinuna luottaisin siihen, että lapsi saa riittävän määrän energiaa maidosta ja kiinteistä, jos kerran enempää ei uppoa ja lapsi kasvaa ja on tyytyväinen. Vaikka siellä neuvolassa suositeltaisiin mitä. Me olemme niissä vähäisissä kiinteissä kiinnittäneet erityishuomiota määrän sijasta laatuun ja eritoten siihen, että lapsi saa niistä ravintoaineita, joiden tarvetta äidinmaito ei täysin kata. Eli ennen kaikkea rautaa ja jossain määrin myös kalsiumia.
Voi ei, tuo päristely on NIIIIIN tuttua ja NIIIIN ärsyttävää. Meilläkin meinaa monet ruokauilut mennä ihan pelleilyksi kun tuo päristely on niin hauskaa. Meillä on saatu aina välillä ruoka syötyä huijauksen avulla loppuun. Joku kiinnostava esine, mm. tuttiketju tai talouspaperi, joka on ehdoton hitti. Sitä kun poitsu repii onnellisena, niin itse saan ängettyä ruokaa pojan suuhun vähän niinkun huomaamatta. Tää toimii silloin tällöin.
Yleisesti syömisten suhteen, oon ajatellut niin, että onpahan tuolla pojalla sitä vararavintoa varmaan sen verran ettei näänny, vaikka joku ruokailu jää välistä pois. Vaikka ikävältä se tuntuu jos syömiset menee kovin vaikeaksi. Toivotaan, että ruoka alkaa maistua Nöttöselle pian paremmin.
Joo se taitaa tosiaan olla niin, että rintalapsen ja korvikelapsen välillä on selkeä ero syömisissä tässä vaiheessa. Kaipa tuo meidän poikanen sitten syö tissillä itsensä ihan piripintaan, joten myöhemmin ei sose kauheasti kiinnosta. Muutenkin kahdet päiväunet tuo haastetta ateriarytmin luomiselle, kun koskaan ei voi etukäteen olla ihan varma, mihin kellonaikaan ne unet minäkin päivänä ajoittuvat ja kauanko nukutaan. Onneksi aamu- ja iltapuuro tuntuu kelpaavan, että edes jotain kiinteämpää menee hyvin
Kaikesta päätellen meillä kuitenkin syödään riittävästi, kun kasvu on ollut hyvää ja poika on virkeä ja iloinen ja jaksaa touhuta. Pitänee yittää murehtia vähemmän….
Aah, ihana kuulla että tuo neuvolan ruokaohjelma on lähinnä utopiaa muillekkin!
Tosin meillä neukkis ohjelmaa ojentaessa jopa sanoi painokkaasti että “tämä on sitten OHJEELLINEN”. Meillä aamupuuroa menee todella huonosti, koska koko yö roikutaan tissillä… En edes tarjoa sitä puuroa ennen kun 10-11 aikaan. Eka soseateria on vasta päikkäreitten jälkeen joskus 13-14 aikaan. Kunnolla sitä sosetta kuitenkin menee vasta 17-18 aikaan. Ja sellanen iso pilttipurkki kestää meillä 1-1,5(2) päivää. Kerralla menee välillä nykyään se kaikkein pienin pilttipurkillinen. Semmosia tällä hetkellä, paljonhan tuo vaihtelee. Nyt on varmaan just se että kun koko yö pitää syödä tissiä, niin sitten ei senkään takia kelpaa muu ruoka.
Ihanaa, joku muukin tuskailee kiinteiden kanssa kuin vain me! Meillä tosin tulee ikää vasta kohta puoli vuotta ja maisteluita ollaan harrastettu kolmisen viikkoa, mutta kun ei tuo tunnu hoksaavan niiden merkitystä yhtään. Pyöreästi sanoen kaikki paitsi suuhun tarkoitetut asiat löytävät tiensä suuhun heti, suuhun tarkoitetut eivät kirveelläkään…