Nöttönen lähestyy kolmen vuoden ikää. Kahden vuoden ja kymmenen kuukauden iässä kuivaksi oppimisesta ei ole vielä oikein tietoakaan. Äitiä alkaa vähitellen ahdistaa, sillä tuntuu, että kaikki tuttavapiirin samanikäiset ja jopa nuoremmat lapset (nuoremmat ovat tosin tyttöjä) ovat jo vähintään päiväkuivia – osa on ollut sitä jo kuukausia. Meillä pottailu on jatkuva turhautumisen aihe ainakin poikasen äidille. Tiedän, ettei vielä ole sinänsä kiire, mutta kyllä se lisää aiheen stressaavuutta, että kaikki muut tuntuvat edistyneen paremmin. Väkisinkin alkaa pohtia, teemmekö me jotain väärin vai onko lapsi vain harvinaisen itsepäistä sorttia.
Nöttönen osaa pissata pottaan. Iltapesujen yhteydessä poika osaa itse mennä potalle pissahädän havaitessaan ja pissaa hienosti pottaan. Ongelma onkin lähinnä kai siinä, että pottailu ei kiinnosta. Lapsi voi istua tyytyväisenä potalla vaikka kaksikymmentä minuuttia, kunhan äiti lukee hänelle samalla kirjaa, mutta ei sinne pottaan mitään silti tehdä! Poikanen on havainnut, että äiti haluaa hänen käyvän potalla ja käyttää sitä hyväkseen, jotta saa äidin lukemaan kirjan toisensa jälkeen. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Kaikkein turhauttavinta on TIETÄÄ, että Nöttönen aikoo kakata seuraavan parin minuutin aikana, mutta kieltäytyy menemästä potalle. Tänäkin aamuna lapsi tuli vessaan luokseni ja päästi muutaman puupan, mikä oli selvä merkki siitä, että kohta on vaipassa täytettä. Kysyin heti: “Tuleeko sulla kakka? Mennään potalle!” Poika kuitenkin sanoi ei, ja kaksi minuuttia myöhemmin pyysi: “Pestään pylly.” Lastihan siellä vaipassa oli.
On yritetty lahjoa. Pottaan tulevasta kakasta saa keksin ja pissasta tarran, mutta ei se silti tunnu auttavan. Kun ei niin ei. Päiväkodissa poika on saanut pissata jopa pöntöllä, mutta kotona ei sekään kiinnosta. Alan vähitellen pelätä, että poika käyttää vaippoja vielä armeijaan lähtiessään…
No, taas kerran pitää tietysti todeta, että maailman mittakaavassa tämä toki on varsin pieni murhe.
Ootko koittanut kylmästi jättää vaan vaipan pois? Niin mä tein, että en antanut pukea vaippaa ja hoin potalle menemisestä. Kyllä tuo meidän lähes kolmevuotias sen ymmärsi, että housut kastuu, jos ilman vaippaa lirauttaa ja sehän ei ole mukavaa. Lahjonnassa kannattaa käyttää kuuminta valuuttaa mitä vaan maa päällään kantaa ja meillä ne on Autot-hahmojen tarrakuvia.
Mutta tosiaan, ei se nyt maata kaada, vaikkei vielä onnistuisikaan. Äitille stressaavaa, mutta kyllä se lopulta alkaa toimimaan. Tsemppiä molemmille! ;)
Ihan varmasti se onnaa kun on se oikea hetki… mitenkäs hoidossa? Käykö se siellä potalla? Yritetäänkö siellä? Joskus muiden malli saa tekemään kans pisut pottaan… Mitä jos sanoisit sinne hoitoon että nyt otetaan tehotreeniä ja pakkaat ison kasan kalsareita ja housuja mukaan vahinkojen varalle… mä ottaisin kans vaipan vaan tylysti pois ja vuoraisin sohvat ja sängyt huovilla tai pyyhkeillä. Ja puolen tunnin välein käymään potalla.
Ja entä jos palkitset vasta tuloksista? Eli kun pottaan tulee jotain niin luetaan kirja? :D Emmätiiä toimisko. Mä myös istutin telkkarin eessä potalla. :D :D
EI se enää koulussa vaipossa kulje kuitenkaan. Joten tsemppiä ja kärsivällisyyttä ja tosiaan, kannattaa keksiä paras valuutta. Meillä se oli tarrat. (Ja ihana päiväkoti joka oli täysillä mukana vaipattomuusprojektissa)
Omaan lähipiiriin verrattuna Nöttönen ei erottuisi mitenkään joukosta :) Esimerkiksi lähimpään ystäväpiiriin kuuluu kuusi 2-vuotiasta, josta vasta kaksi ovat (päivä)kuivia. Molemmat tyttöjä. Yksi tytöistä (joka täyttää tammikuussa 3) sekä kaikki pojat ovat vielä vaipoissa. Mutta se on porukassakin todettu, että taitaa poikien kuivaksioppiminen vaan olla haasteellisempi prosessi mitä mimmeillä.
Mä uskon että jokainen lapsi oppii asiat (mitkä tahansa) sitten kun niillä on valmiudet siihen. Jos pottailu vaikuttaa ihan toivottomalta, niin fine. Ehkä jo parin viikon päästä sujuu paremmin, tilanteet muuttuvat nopeastikin. En tiedä miten tämä toimii kun perheessä on vilkas pikkuinenkin, mutta meillä se pottatouhu tuotiin aikanaan tutuksi silläkin että se potta olla pönötti keskellä olohuonetta. Sitä sai tutkia ja ihmetellä, ja siitä tuli yhtä luonteva huonekalu meidän olkkarissa kuin sohvastakin ;) Se ei siis ollut joku pelottava kylmä muovimöttiäinen jossain vessassa (ennenkuin vasta sitten myöhemmin). Mä myös sen enempää kyselemättä istutin tytön siihen aina sellasina hetkinä kun kuvittelin olevan tsäänssit saada tuotosta aikaiseksi, ja hämäsin joskus protestoivaakin lasta jollain huomionkiinnittäjällä. Oli pari lyhyttä satukirjaa joita saatettiin lukea, tai kakkosen lastenohjelmat ja rusina-aski, joiden kanssa jaksoi istua vähän pidempäänkin. Jäänmurtajana toimi ne parit ekat onnistuneet kerrat ja se, kun lapsi itsekin huomasi että ei hitto, täähän on paljon mukavampaakin näin.
Älä suotta itseäsi soimaa, poitsu on fiksu tapaus ja tarvitsee kaiketi vain aikaa harkita asiaa perinpohjin ennen onnistumista :) Ehkä Nöttönen on niitä lapsia, jotka haluavat handlata taidon täydellisesti ennenkuin sitä viitsitään näyttää muille! Kuten vaikkapa Hannan pojan esimerkki todistaa, homma lähtee kyllä sujumaan nopeastikin sitten kun aika on oikea. Tsemppiä!
Niin siis juu mekin sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin, että poika ei käytä vaippoja muuta kuin unilla ja pakkasin sille monet vaihtohousut (joita ei oo tarvittu!!!). Siellä se käy lastenpöntöllä nätisti ilman lahjuksia :)
Meidän poika oli päiväkuiva jotain 2v MUTTA ei vain suostunut potalle. Ilman vaippaa huiteli menemään, mutta hädän tullen kiikutti sitten vaipan puettavaksi. Pottatarran avulla aloivat tulla pissat pottaan 1v 2kk sitten, jolloin jätettiin myös vaipat pois. MUTTA kakka edelleen tehdään 90% housuun. Kyllä sitä aina juhlitaan ja on itsekin iloinen kun se tulee pottaan, mutta en vain tiedä mikä siinä on niin vaikeaa, kun yhtälailla osaa kuitenkin käydä ne pissat tekemässä pottaan. Eli ikää meillä nyt 3v9kk.
Hoidossa poika käy välillä ihan nätisti potalla ja on pari kertaa pissannut ihan pönttöönkin. Usein käy istumassa kun kehotetaan mutta ilmoittaa puolen minuutin jälkeen ettei tule pissa.
Vaippojen poisjättämistä en ole vielä kokeillut, ei jotenkin vielä tilanne turhauta tarpeeksi että kokeilisin niin radikaalia keinoa. Tai oikeastaan mulla ei taida just nyt riittää paukut siihen, että siivoaisin sitten lattioita samalla, kun pienempi lapsi konttaa ympäriinsä tekemässä lisää tuhoa. Ehkä mun vaan tarttee malttaa mieleni ja odotella rauhassa.
Mutta se on kerrottava, että tämän merkinnän kirjoittamisen jälkeen Nöttönen teki ensimmäiset pottakakat varmaan pariin vuoteen! Olin haljeta ylpeydestä ja kehuin poikaa niin vuolaasti, että meinasi sanat loppua kesken. Lapsi oli silminnähden ylpeä itsekin, mutta ei valitettavasti ole vielä toistanut temppua. Se oli kuitenkin taas yksi pieni askel oikeaan suuntaan, onneksi.
Jospa tämä tästä :) Kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä, olette ihania! ♥