En oikein meinaa tajuta, että pikkusisko täyttää ihan pian vuoden. Synttäreihin on alle kaksi viikkoa. Mihin kokonainen vuosi on kadonnut – vastahan tuo pieni ihminen syntyi..? Hulluinta tässä kaikessa on se, että olen näin pitkään pitänyt lasta vauvana; sellaisena pienenä pötkylänä, joka ei vielä tajua maailmasta paljoakaan. Ja sitten yhtäkkiä hätkähdin tajuamaan, että pikkusisko ei ole ollut pikkuvauva enää aikoihin! Sehän osaa jo nousta seisomaan tukea vasten ja ottaa muutamia sivuttaisia askeliakin!
Ihmeissäni katselen, miten pikkusisko ihan noin vain pistää pyöreän palikan laatikon kannessa olevan reiän läpi ilman mitään ongelmia, irrottaa legopalikoita toisistaan, kääntelee innoissaan kirjan sivuja ja osoittaa pyynnöstä äidille kissaa. Lapsi alkaa hymyillä leveästi ja hytkyä syöttötuolissaan, kun kysyn, ottaako hän banaania, ja kun isä kesken iltapuuron vastaa puhelimeen ja unohtaa mukin pikkusiskon ulottuville, tyttö ottaa mukista itse kahdella kädellä kiinni ja hörppii vettä niin kuin olisi osannut aina tehdä niin.
Uskomatonta.
Muutos on tietysti tapahtunut pikku hiljaa, mutta jotenkin en vain ole tajunnut sitä. Olen touhukasta ja uhmaikäistä isoveljeä paimentaessani koko ajan pitänyt pikkusiskoa kauhean pienenä, mutta nyt on varmaan pakko herätä ja haistella kahvin tuoksua.
Meillä on melkein taapero.
Niin se vauvavuosi hurahtaa… haikeaa ja hieno yhtä aikaa! Minusta tuntuu että tämän toisen lapsen kanssa aika menee ihan hurjaa vauhtia, en muista että esikoisen aikaan olisi ollut näin :D
Tuttua täälläkin, siis se että pidän Pikkuveljeä edelleen ihan vauvana. Tosin eihän tuo vielä edes kävele…paitsi tukea vasten koko ajan enemmän. :P
Taitaa olla kyseessä se nuoremman lapsen “kirous”, paremman sanan puutteessa. Esikoista vasten toinen on aina pienempi ja tuntuu helposti pienemmältä mitä onkaan.
Ja kun toinen on vielä niin pieni ja poloinen. <3 Toisaalta reipaskin: varsinkin nokkamukista juonti sujuu ihanan hyvin!
Katja, niinpä! Esikoisen vauvavuosi tuntui pitemmältä ja silloin tuntui olevan paljon enemmän aikaa tehdä kaikenlaista. Nyt päivät kulkevat hirmuista laukkaa, viikot myös, ja mitään ei ehdi :D Ja voi miten se kuopus muka on pieni, kun sitä jatkuvasti vertaa jo suhteellisen omatoimiseen melkein-kolmivuotiaaseen. Mutta olet kyllä oikeassa, on yhtä lailla haikeaa ja hienoa, että pieni kasvaa ♥
Lady, ai teilläkään ei ole kiire kävelemään? :) Se on oikeastaan aika hyvä juttu, jos taloudessa on jo vilkas isompi lapsi :D Pikkusisko alkaa olla tosi ehtiväinen kyllä jo konttaamallakin, mutta auta armias, jahka lapsi vihdoin lähtee kahdella jalalla liikkeelle – olen varmaan helisemässä noiden pienten termiittien kanssa :) Ja juu, nuorimman osa taitaa olla aina se perheen vauva ♥ Pitää vain yrittää muistaa, ettei tee liikaa pienen puolesta kuvitellen, ettei lapsi vielä osaa kun on niin pieni :D
Oikein paljon onnea teidän yksi-vuotiaallenne! :)