Kun Nöttönen oli pieni, olimme loppujen lopuksi hyvillämme siitä, ettei poika missään vaiheessa kelpuuttanut tuttia muutamaa lyhyttä kokeilua lukuunottamatta. Sehän tarkoitti, ettei tulisi myöskään mahdollisesti työlästä tutista vierottamista!
Poika kuitenkin keksi alkaa imeskellä pupunsa käpäliä. Usein. Alle kävelyikäisenä lapsi konttasi usein tyytyväisenä ympäriinsä pupu suusta roikkuen ja laskimme leikkiä “suuresta valkoisesta metsästäjästä”. Siinä vaiheessa pojan kiintymys pupuun oli hellyttävää.
Nyt Nöttönen on pari viikkoa vaille kolmevuotias, ja pupu alkaa olla Ongelma. Sitä nimittäin imeskellään edelleen, sekä päiväunilla että yöunilla, ja siinä välissäkin usein. Päiväsaikaan komennamme poikaa tiukasti kun pupun käpälä hakeutuu suuhun, mutta uniaikaan emme voi tuota turvaa tuovaa pehmopupua ottaa pois – se on kaikkien kasvatusohjeiden vastaista (tai ainakin minun lukemieni ohjeiden…).
Pupun syöminen alkaa jo näkyä myös hampaissa, mistä syystä pupu niin ongelmallinen onkin. Millä ihmeellä saa lapsen lopettamaan pehmolelun mässyttämisen? Jos kyseessä olisi tutti, se annettaisiin oravavauvoille ja sillä siisti, mutta ei lapselta voi riistää rakkainta unikaveriaan. Kun tänään käytin pikkusiskoa yksivuotistarkastuksessa hammashoitajalla, sain kuulla, että jopa rautahampaat voivat kasvaa virheasentoon, mikäli avopurenta pääsee pahaksi. Oikomishoito pehmolelun takia ei kuulosta houkuttelevalta…
Yritin googlata vinkkejä vierotukseen, mutta en löytänyt oikeastaan mitään. Aivan kuin kenelläkään muulla ei ikinä olisi ollut vastaavaa ongelmaa..? En oikein usko siihenkään, koska noita pehmoeläinten korvia ja häntiä jne. on taatusti imetty maailman sivu. En ole kuitenkaan toistaiseksi löytänyt mitään neuvoja tilanteeseen, ja suoraan sanottuna hirvittää jo valmiiksi ajatella, mitä tuo samainen hammashoitaja sanoo kuukauden päästä, kun on Nöttiksen kolmivuotistarkastuksen aika.
Pikkusisko on tyytyväinen tutinkäyttäjä. Tutti ei kuitenkaan ole pienelle henki ja elämä, eikä sen perään huudeta, mutta unille mentäessä se otetaan tyytyväisenä vastaan. Samaten pikkusisko konttaa itse hakemaan tutin ja laittaa sen suuhunsa, mikäli näkee sellaisen jossain lojumassa. Olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että pikkusisko saa tutin vain uniaikaan ja silloin, kun on oikein känkkä ja kiukkuhuuto, johon tarvitsee pikaista apua. Hammashoitaja ohjeisti vierottamaan tutista viimeistään puolitoistavuotiaana, ja siihen pyritään.
Mutta mitä ihmettä teemme pupun kanssa?
Pupun korvien ompelu kiinni pupuun tai graavimpi leikata ne pois?
Sinänsä ihan tuttu kuvio täälläkin, mutta Moona vaan imeskelee etu- ja keskisormeaan. Aloitti 5kk iässä, jolloin opetettiin urakalla syömään tuttia, jotta sormet jäisi pois. Jäihän ne, kun vaan aina sai tutin tilalle -ja kun tutti sitten jäi pois, tuli sormet takaisin ja niitä imuttelee edelleen nukkumaanmennessä. Neuvolasta saatiin kehoitus olla kiinnittämättä asiaan huomiota, siis joskus vuosi sitten…no, ei auttanut. Se vaan alkoi imeskellä niitä aina, kun sai pupun käsiinsä. Nyt meillä saa pupun (ja muumin) tiukasti vain, kun ollaan menossa nukkumaan, muuten ne asuu vessan hyllyssä. Aina kielletään, jos vaikka aamulla vieressä kölliessä sormiaan imuttelee (koska oikeesti pelkään, et pikkuveli ottaa mallia, jos näkee, nyt kun on ilman tuttia sekin). Välillä koitan tsempata johonkin lahjomisoperaatioihin, että jos nukahtaa ilman sormien imeskelyä niin saa vaikkapa sen tarran…mut kovin optimistinen en jaksa olla, kun ne sormet nyt vaan on niin valitettavan tärkeet tytölle eikä niitä voi oikeen pois leikata :P Enkä mä kyllä tiedä, tekisinkö niin siinäkään tapauksessa, et kyse olis pupun käpälästä tai korvista…kinkkinen juttu. Ja mulla ainakin eniten tökkii se, että itteä vaan ÄRSYTTÄÄ se imeskely. Toki murehdin hampaiden kuntoa ja sitä pirun purentaa, mutta kun ei tuolle vaan oikeesti VOI mitään. Edes kynsien pureskelua vähentävä pahanmakuinen aine, etikka tai sitruuna ei toimi, se imeskelee silti. Oon siis vähän jo luopunut toivosta. Ja mielenkiinnolla jään seuraamaan kommentteja, jospa sais vaikka jotain vinkkiä itekin…
Jännä juttu, että pehmolelua ei saisi ottaa pois, mutta tutti pitää riistää tiettyyn ikään mennessä (kuten kuuliaisesti tein, kun poika oli kaksi vuotias). Meidän isompi poitsu ei ole koskaan ollut kiintynyt pehmoihin tms. mutta se tutti, se oli tärkeä! Kylmästi heitin tutit roskiin. Ite olisin ehdottanut pupun pois ottamista, mutta ilmeisesti se ei ole niin yksinkertaista… En näköjään osaa auttaa :/
Hmm, Hannalta kyllä hyvä pointti, en ajatellutkaan sitä noin. Tosin meillä kun pojalla oli sekä tutti että pehmo, niin ensimmäisen riistäminen ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka se hirveän tärkeä olikin. Toista taas en osaisi ikimaailmassa ottaa pois, niin rakkaudella poika Papaansa halailee ja hellii.
Hanna: tuollaista Nöttösen pupun kaltaista leluahan sanotaan sykolookitermein siirtymäobjektiksi, mitä tutti ei kai yleensä ainakaan ole..? Siirtymäobjekti helpottaa eroahdistusta ja toimii vanhemman korvikkeena, eikä sen käyttöä käsittääkseni suositella rajoittamaan. Mutta ongelmalliseksi se muodostuu silloin, kun sitä imeskellään.. :-/ Minusta se pupu kuitenkin menee suuhun päivisin pikemminkin tavan vuoksi kuin siksi, että siitä haettaisiin turvaa. Hankalaa!
Jos ei mikään muu auta, niin voi tosiaan olla, että ne pupun käpälät pitää ommella vartaloon kiinni kuten Anna-Leea ehdotti (ne on siis nimenomaan käpälät eikä korvat jotka sinne suuhun päätyvät), ettei niistä saa otetta… ehkä sinne suuhun menee sitten seuraavaksi korvat!
Maijua pitää lohduttaa, että minä olen itse imenyt peukaloa tosi myöhään, varmaan nelivuotiaaksi tms., ja onneksi purenta on ihan ok siitä huolimatta. Ei tarttenut oikoa :) Toivottavasti meidän lapset on yhtä onnekkaita…
Kyllä siirtymäobjekti on mulle tuttu termi. Ihmettelen vain, miksei tutti voisi olla myös siirtymäobjekti? Mikäs sen suorempi äidinkorvike olisikaan, kuin silikoninen nänni? En nyt osoita kysymystä suoraan Papulle, vaan ihan yleisesti ihmettelen… :)
Voisiko sen pupun kanssa toimia niin kuin tutinkin kanssa, että sen saa vain unille, eikä päivällä ollenkaan? Onko Nöttösellä päikyssä pupu mukana?
Hmm, se on kyllä ihan hyvä kysymys. Voisko se olla sitä, että tuttiin ei liity niitä muita aspekteja – siis esimerkiksi hoivaamista, halimista ja kiukun purkamista – samalla tavalla kuin noihin pehmoleluihin? Pupu tai nalle mielletään selkeämmin varmaan olennoksi kuin tutin kaltainen pieni esine, jota ei esimerkiksi voi halia :)
Me itse asiassa jossain vaiheessa jo melkein päästiinkin siihen, että muut kuin uniajat pupu lepäsi kirjahyllyn päällä, mutta jotenkin siitä sitten taas livettiin nykyiseen menoon. Tarttee ryhdistäytyä. :( Päiväkodissa pupu on mukana, mutta se on kai käytössä lähinnä uniaikaan, koska ainakin joka kerta kun poikasen haen, pupu on eteisessä Nöttösen vaatekorissa.
eipä ole vinkkejä – minäkin ajattelin vierottaa tutista puolitoistavuotiaana – vaan kuinkas sitten kävikään.
Edelleen on tutti ja nykyisin sen perään osataan jo huutaa.. mutta ei ole voimia alkaa vierottaan. Ehkä sitten joskus.
Tähän asiaan en valitettavasti osaa antaa kauheesti kommenttia, mutta ilmoitan vain, että sorry, oli mennyt sun hyvä kommentti siihen ateriamääräasiaan ihan ohi multa vahingossa. Vastaamatta en siis jättänyt tarkoituksella, vaan se on vaan vilahtanut ohi mun silmieni jotenkin oudosti :D
Toivottavasti olet löytänyt sopivan ratkaisun tähän teidän pupuasiaan. Voi olla, että vastaavaa voi olla itselläkin joskus edessä, kun ei tyttö sen 5 vko – 2 kk -tutin imemisajan jälkeen ole sitä tuttia tosiaan enää halunnut.
Nonni ja tuli sitten väärällä nimellä edellinen kommentti, kun oli vastausasetuksissa oletuksena ja mä olen puusilmä :D