Ompeluksia

Hanna kirjoitti tässä taannoin talouspaperin käytöstä vauvaperheessä, ja jos en muista väärin, joku toinenkin kirjoitti. Näitä blogimerkintöjä lukiessani törmäsin myös nerokkaaseen ideaan: joku oli leikellyt vanhoista pyyhkeistä kappaleita ja huolitellut reunat – niistä tuli sitten käteviä naamarättejä vauvalle. Vaan pahus soikoon, en enää onnistunut löytämään, kuka tuon idean kertoi! Suuret kiitokset kuitenkin hänelle, sillä hänen ansiostaan meillä on nyt vähentynyt talouspaperin käyttö.

Nöttösen aloitettua soseet talouspaperin kulutus lisääntyi huomattavasti. Eihän se mitenkään kauhean kallista ole, mutta ei kyllä tunnu mielekkäältä olla jatkuvasti kiskomassa rullasta paperia pojan naaman pyyhkimiseen, kun natiainen kuitenkin syö puuroa ja soseita yhteensä 4-5 kertaa päivässä. Siispä päätin minäkin kokeilla naamarättien tekemistä.

Niks naks, leikkelin 20×20 cm kappaleita vanhasta valkeasta froteepyyhkeestä. Taitoin reunat ja ompelin ne kolmipistosiksakilla. Lopuksi surautettiin vielä iloisen värinen koristeommel reunaan (tunnustan, että halusin vain päästä kokeilemaan uuden ompelukoneeni eri ompeleita…) ja valmista tuli.

Syötön yhteydessä rätti kastellaan ja sillä pyyhitään Nöttösen nassu. Heti tämän jälkeen rätti huuhdotaan huolellisesti ja laitetaan roikkumaan sille varattuun koukkuun. Sama toistetaan päivän muilla aterioilla ja iltapuuron jälkeen rätti laitetaan pesuun. Nämä naamarätit toimivat oikein mukavasti, joten luulen ompelevani vielä muutaman lisää.

Ajattelin vihdoin esitellä myös muutaman itse ompelemani vaipan. Nöttönen alkaa vähitellen kasvaa ulos M-koon vaipoista, joten nyt yritän kiireen kaupalla saada ommeltua riittävän ison varaston L-kokoisia vaippoja. Toistaiseksi niitä on valmiina vain 8 PUL-taskua ja 2 sisätäyttöä. Kankaita onneksi on vielä vaikka kuinka, ja seuraavaksi ompelulistalla on kaksi auringonkeltaista vaippaa, joiden sisäpuoli on valkeaa coolmaxia.

Kuvassa on Öttömönkiäiset-kuosia, Safari-kuosia ja ihanaa Veikee.comin Farmi-flanellia. Kaksi ensimmäistä ovat PUL-taskuvaippoja ja flanellinen vaippa on sisätäyttö. Kaikki kolme olen ommellut Suuren käsityölehden numeron 1/08 ohjeella, mutta olen muokannut kaavaa sen verran, että lipareet ovat kulmikkaat eivätkä pyöreät (kulmikkaat kun ovat helpommat ommella, ainakin minusta!).

PUL-vaipoissa käytän sisäkankaana ainoastaan coolmaxia. M-koon vaipoissa meillä on kuivaliinaneulosta, koska niitä ommeltaessa (kiitos, äiti-kulta!) en vielä tiennyt paremmasta. Nyt kun olen päässyt käyttämään (ja ompelemaan) coolmaxia, en suostu enää koskemaan kuivaliinaneulokseen. Coolmax on nimittäin täysin suvereeni materiaali vaipan sisäpinnaksi! Se on hyvä Nöttösen iholle, ei tunnu märältä… ja mikä riemastuttavinta, siitä lähtee kakka irti TODELLA hyvin! Huuhdottuun vaippaan ei yleensä jää merkkiäkään kakasta.

Tätä kirjoittaessani bongasin ihania uutuuksia Veikeessä, joten taidanpa sännätä tuhlaamaan rahojani (vaikka taivas tietää, että nykyisistäkin kankaista saadaan Nöttöselle TAATUSTI tarpeeksi vaippoja…).

Omaa aikaa

Perheen miesväki lähti Ropeconiin. Mukana on sekä maissisosetta että 110 ml maitoa, joten veikkaisin saavani viettää useita tunteja omaa aikaa. Ihanaa!

Jokainen pienen vauvan äiti tietää, että äidin oma aika on harvinaista herkkua, joka kannattaa käyttää jonkin mahdollisimman mieluisan puuhan parissa. Äidin omaa aikaa ei käytetä kotitöihin, EI!

Tämä äiti kuulee ompelukoneen kutsun… Ompelu on mukavaa ja rentouttavaa (paitsi hartioille), ja Nöttösen M-koon kestovaipat alkavat olla liian pieniä eikä L-koon vaippoja ole kuin muutama valmiina. Siispä… *viuh*

* Tiedän, että kuvassa on vaaleanpunaista pupukangasta poikavauvalle. Päätimme, Nöttösen isä ja minä, että pojan miehinen ego kyllä kestää vaaleanpunaiset pupukuvioiset sisätäyttövaipat ;)

Kesto(ilu)väsymys

Tällä äidillä on ilmeisesti tavallista enemmän aikaa käytettävissään, kun viime päivinä on tullut kirjoitettua niin ahkerasti. Tai sitten minulla on ihan rehellisesti tylsää ja tekemisen puute…

Tunnustan, että hyvin sujuneen alun jälkeen olen nyt melko turhautunut kestovaippoihin. Jos omatunto antaisi, ja jos niissä vaipoissa ei olisi jo kiinni niin paljon rahaa ja työtä, siirtyisin varmaan ainakin tilapäisesti käyttämään kertakäyttövaippoja.

Kun Nöttönen oli ihan pieni, sujui kestoilu oikein mukavasti harsoilla. Vaan nyt kun poika on jo yli kuusikiloinen, ei mikään ratkaisu tunnu toimivan riittävän hyvin. Harsot vaativat ehdottomasti kunnon lisäimun pojan nykyisillä pissamäärillä, mutta sitten vaippapaketti on jo niin mahtava kooltaan, että vaatteiden kanssa on ongelmia ja vaippa alkaa rajoittaa pojan liikkumista. Bodyjen suhteen ratkaisu on tietysti jatkopalan käyttö, mutta entäs sitten kun muuten hyvät ja sopivat housut eivät enää mahdu kunnolla päälle ison vaippapaketin vuoksi? Seuraava koko taas on sitten jo aivan liian suuri ja sen vuoksi poissuljettu.

Meillä on kyllä taskuvaippoja ja niihin ihania bambuhamppufleeceimuja. Mutta! Niistä pahuksen vaipoista tulee pissat liian usein ohi ja jatkuva vaatteiden vaihto syö naista. Nöttösellä on onneksi jo tarpeeksi reisiä niihin taskuvaippoihin, vihdoinkin, mutta nyt ongelma piilee siinä, että pojan liikkuessa imu painuu keskeltä jonkin verran kasaan, jolloin pissa pääsee helposti lirahtamaan imuttomasta kohdasta ulos vaipasta. Jippii.

Lisäksi on vielä yksi ongelma: todella sitkeä vaippaihottuma. Tuntuu, että olemme kokeilleet jo suurin piirtein kaikkea, mutta ihottumasta ei päästä eroon. Rasvaamme vaippa-aluetta oikeastaan jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä: Bepanthen-emulsiota, Bepanthen-voidetta, Apobasea, sinkkivoidetta… vaan ei. Ihottuma on ja pysyy. :(

Täällä meinaa siis ainakin juuri nyt usko loppua. Omatunto ei kuitenkaan anna käyttää kertakäyttövaippoja enempää kuin sen pakollisen yhden tai kaksi per yö.

Huoh.

Harson taittelua

Tässä on kestovaippailijoille yksi harsontaittelutapa, jota en ole tässä muodossa missään nähnyt. Alun perin amerikkalaisesta pleat fold -taittelusta muokkasin itse parilla muutoksella tämän version, josta ainakin itse pidän kovasti. Siinä on origamin hyvät puolet ilman sen ”tuhlaavaisuutta”: tässä taittelutavassa mahdollisimman suuri osa harsosta tulee sinne missä sitä tarvitaankin, eli itse vaippaosaan, eikä vyötärölle jää kauheasti turhaa kangasta.

1. Levitä 80×80 cm:n kokoinen harso ja taita se kahtia niin, että kulmat eivät täysin kohtaa vaan ovat ehkä 6-8 cm erillään (testaile itse) (KUVA 1)

2. Käännä harso ympäri niin että on kuvan osoittamalla tavalla (KUVA 2)

3. Taita alareunasta noin vaipan leveyden verran kaksinkerroin (jolloin itse kangas on jo nelinkerroin tästä kohdasta), jolloin tulos näyttää samalta kuin kolmannessa kuvassa (KUVA 3)

4. Käännä päällimmäinen harsokerros äskeisen vaippataitoksen yli niin, että sen äsken ylöspäin osoittanut kulma osoittaa nyt alaspäin (kolmannen kuvan nuoli osoittaa suuntaa :) ) (KUVA 3)

5. Taita vaippaosan päitä hieman sisäänpäin ja pujota ne kolmio-osan alle niin että tulos miellyttää silmää (KUVA 4)

6. Taita koko komeus kaksinkerroin, jolloin saat muodoltaan origamia muistuttavan vaipan (KUVAT 5 ja 6)

…ja käytä kuten origamia :D

Jälkitarkastus ja hymyjä

Ollaan jo pitkällä maaliskuussa, ja vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa jotain tännekin. Ei mahda mitään – päivät vain kerta kaikkiaan kiitävät ohi sellaista vauhtia, etten meinaa mukaan ehtiä! Pienokainen tuntuu kasvavan ihan silmissä; nyt painoakin on jo melkein viisi ja puoli kiloa. Osa 56-senttisistä vaatteista on jo pieniä, joten 60- ja 62-senttiset aletaan vähitellen valjastaa käyttöön.

Väsyttää. Jösses että väsyttääkin. Melkein aina. 22/7. Tunneissa ja minuuteissa mitaten nukun luultavasti kuta kuinkin riittävästi per yö, mutta unen laatu on edelleen kehnoa. Poikanen ei vieläkään suostu nukkumaan sievästi omassa sängyssään vaan ähkii ja kitisee ja lopulta nostaa kunnon metelin, jos ei pienempi vihjailu auta.

Muutama edellinen yö on mennyt massuvaivoja huudettaessa. Kello kolmen kieppeillä aamuyöllä alkaa kova ähellys, joka jossain vaiheessa muuttuu aina pää punaisena ulvomiseksi. Vain tissi lopulta auttaa. Rinnat ovat olleet viime aikoina niin kovalla käytöllä, että tähän asti täysin terveenä ja kivuttomana pysynyt vasen nännikin on kipeytynyt ja nyt molemmissa nänneissä tuntuu imetysten välillä sellaista todella ilkeää viiltävää särkyä.

Tänään oli neuvolassa jälkitarkastus. Järkytys miten nopeasti aika kuluu! Synnytyksestä on jo yli seitsemän viikkoa – eihän sitä voi ymmärtää…! Jälkitarkastus oli nopea ja vaivaton juttu: lääkäri kyseli muutamia asioita, teki sisätutkimuksen ja kirjoitti tarvittavat reseptit. Siinä se. Pikku-ukon tarkastuksessa tutkittiin heijasteita, paineltiin massua, tunnusteltiin pikkuiset kassit ja kiiluteltiin lampulla silmiä. Lääkäri kirjoitti pojan korttiin ”jäntevä, juttelee, iloinen” tai jotain sellaista… nuo sanat joka tapauksessa, mutta lausemuotoa en muista tarkistamatta. Ja tottahan lääkäri puhui: poika oli tutkimuksen aikana hyvällä tuulella ja höpisi kovasti.

Muutenkin pienokainen on alkanut jutella kovasti. Ääntely on siis muuttunut ihan selkeästi sellaiseksi, että se kuulostaa kommunikoinnilta eikä vain epämääräiseltä ähinältä. Sitä on aivan ihanaa kuunnella! Hymyjä tulee päivittäin (voi miten upeaa oli ensimmäistä kertaa saada vauvalta tarkoituksellinen hymy, en taida koskaan unohtaa sitä hetkeä!) ja poika seuraa jo melko tarkkaavaisesti katseellaan äidin touhuja huoneessa.

Kestovaippailu sujuu edelleen mukavasti. Aika paljon on tullut opittua ihan yrityksen ja erehdyksen kautta. Kirjoitin aiemmin harsojen erilaisista taittelutavoista ja mainitsin, että meillä käytetään superleijaa. Vähän tuon merkinnän kirjoittamisen jälkeen kuitenkin kyllästyin superleijaan, sillä sen hieman monimutkaisen taittelutavan vuoksi vaippaan turautettu maitokakkalasti on hankala huuhtoa pois, kun se on niin monessa kohdassa harsoa. Palasin siis origamiin, jossa suorakaiteen muotoisen keskiosan vuoksi kakkakin on yhdellä alueella ja helppo huuhtoa pois.

Origamitaittelussa minua ovat kiukuttaneet ne vyötärön ympärille tulevat lipareet, jotka ovat ihan liian pitkät. Kun näpsy on kiinnitetty, tursuavat kaistaleiden päät edelleen eri suuntiin. Lopulta oivalsin, että ne vyötärökaistaleet voi taittaa ovelasti sisäänpäin (tämä vaatisi varmaan ihan kuvan…). Etsiskelin netistä myös amerikkalaisia taitteluohjeita, ja löysinkin yhden aika toimivan – tosin sitäkin piti itse vähän muokata toimivammaksi. Kokeilemalla nähtävästi oppii!

Kestovaippailua

Meille oli oikeastaan alusta asti selvää, että meidän vauvamme tulisi käyttämään kestovaippoja. Päätöksen syntymiseen johti useampi eri tekijä, mutta yksi tärkeä vaikuttaja oli eräs ystäväpariskuntamme, jolta olemme kuulleet paljon hyvää kestoilusta (ja jolta saimme vaippatarpeita lainaan).

Äitini ilahtui kestoilupäätöksestämme, joten sain houkuteltua hänet ompelutöihin. Äidin vanha Husqvarna pääsikin hurisemaan ja meillä on nyt ihan mukava pino taskuvaippoja odottamassa pienokaisen kasvua. Pari kertaa olemme jo kokeilleet pojalle taskuvaippoja, mutta tuollaisen alle neliviikkoisen vauvan jalat ovat vielä niin ohuet rimppakintut, että taskuvaipat tuppaavat falskaamaan jalanteistä, vaikka käyttäisikin pienintä mahdollista kokoa.

Toistaiseksi meillä on siis kestoiltu harsoilla. Harsojen päällä on joko hahtuvavillahousut tai äitiyspakkauksessa tullut ImseVimsen vaippakuori. Kaveri totesi harsojen käytöstä muistaakseni jotakin tyyliin ”Mulla varmasti repeäis pää!”, mutta emme ole kokeneet harsoja mitenkään hankaliksi vaippakäytössä. Pyykkiä niistä toki tulee, mutta tuo meidän pikkuisemme tuottaa paljon pyykkiä joka tapauksessa – kyllä sitä samalla vaivalla pesee myös ne päivän aikana likaantuneet vaippaharsot.

Sopivan taittelutavan löytäminen on vaatinut opettelua ja testailua. Aloitimme origamilla, mutta ainakin minua alkoi häiritä origamissa se, miten paljon harsoa jäi vyötärölle. Seuraavaksi testailimme superleijaa, joka on ainakin minusta selvästi mukavampi taittelu kuin origami. Kolmas testattu taittelu oli komfortleija, joka tuntui aluksi toimivan kaikkein parhaiten. Jostain syystä siihen kuitenkin ilmaantui omituiset löysät lärpäkkeet vyötärölle, vaikka olen mielestäni taitellut vaipan koko ajan samalla tavalla, joten nyt palasimme takaisin superleijaan.

Vauva tuntuisi viihtyvän harsovaipoissa hyvin. Iho-ongelmia ei ole oikeastaan ollut (mitä nyt alussa nivustaipeet pääsivät ärtymään, kun emme olleet kuivanneet niitä riittävän huolellisesti *häpeää*) ja muutenkin vauva vaikuttaa tyytyväiseltä harsoissa ja villahousuissa. Vanhempia tässä vaippakombossa harmittaa lähinnä sen paksuus – esimerkiksi osa bodyista kaipaa jatkopalaa, jotta nepparit saa kiinni villahousujen päälle.

Öisin olemme käyttäneet kertakäyttövaippoja, jotta vaippaa ei tarvitsisi vaihtaa montaa kertaa yön aikana. Kertiksissä suosimme biohajoavia vaippoja, sillä niitä käyttäessä omatunto soimaa hieman vähemmän… Pakko on myöntää, että kertakäyttövaippa on nopeampi ja vaivattomampi käyttää kuin kestovaippa, mutta kestojen taloudellisuus ja ekologisuus painavat vaa’assa enemmän kuin helppous.