En voi käsittää, miten maha voi kasvaa tätä vauhtia. Montako viikkoa on kuvan perusteella kasassa?
30? No ainakin 28? Edes 26?
Ei. 24+0!!! KAKSIKYMMENTÄNELJÄ! Jäljellä on siis kuusitoista viikkoa mahankasvua. En kohta mahdu ovista.
Apua.
Tänään on rv 29+0 ja huomenna olisi sitten edessä seuraava neuvolakäynti. Menen oikein mielelläni, sillä minusta neuvolassa on kiva käydä ja lisäksi neuvola”tätini” on todella mukava. Jännitän vähän sf-mittaa, kun viimeksi se oli melkein yläkäyrällä – haluaisin päästä sieltä yläkäyrän tuntumasta vähän alemmaksi, mutta kun katson pallomahaani, en ole ihan varma, onko toiveeni realistinen.
Ja pallomahasta puheen ollen… Mies otti tänään uuden massukuvan, ja meinasi suu loksahtaa auki kun aloin editoida sitä. OMG, onko se tosiaan jo noin iso? Ja vielä 11 viikkoa kasvuaikaa!
Toisaalta tuolla massussa asustelee Vau-kirjan mukaan jo yli 30-senttinen ja yli 1,2 kg:n vauveli, joten pakkohan sen on jossain näkyä… :D
Tänään on rv 27+4, mutta tämänkertainen massukuva on kyllä otettu 26+6. No, kyllä siitä se olennaisin seikka kuitenkin näkyy: pallo kasvaa! Välillä tämä maha tuntuu kyllä jo ihan valtavalta, mutta tykkään siitä edelleen kovasti. Minusta on myös mukavaa, kun en ole vielä toistaiseksi levinnyt mistään muualta, vaan raskaus näkyy ainoastaan tuollaisena kiinteänä pyöreänä pallomahana.
Olo on toisinaan jo vähän tukala mahan koon vuoksi, varsinkin öisin kyljen kääntäminen on vaivalloista ja käy helposti kipeääkin, jos en ole kauhean varovainen. Maha alkaa vähitellen kai myös painaa keuhkoja, sillä aina silloin tällöin tuntuu, ettei millään saa mahtumaan tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa. Myös alhaisen hemoglobiinin aiheuttamaan hengästyneisyyttä ja puuskutusta ilmenee edelleen, etenkin iltaisin. Otan toisinaan jo 200 mg rautaa päivässä, mutta aina kuitenkin vähintään sen yhden 100 mg:n kapselin.
Mahan kiristys ja supistelu ovat joko helpottaneet, tai sitten olen tottunut tuntemuksiin, sillä tällä viikolla ei ole ollut mitenkään kurja mieli tai kauhean hankala olo. Saunassa tosin tuli alle vartissa kaksi harjoitussupparia, jotka vetivät koko mahan ihan kovaksi palloksi – otin sen sitten hienoisena vihjeenä siitä, että olisi syytä siirtyä suihkun puolelle.
Vauva on aktiivinen ja liikkuu paljon, mikä on siinä mielessä kauhean mukavaa, ettei minun tarvitse olla huolissani pienen voinnista. Se viihtyy jostain syystä oikealla puolella mahaa, joten aika usein koko massu näyttää omituisen epämuodostuneelta, kun oikealle puolelle on muodostunut oikein kunnon möykky. Tänään mahassa tuntui pienehkö kiinteä kumpare, jonka yläpuolella tuntui potkuja – veikkaanpa, että käteni alla oli pienokaisen peppu! :D Hellyttävää!
26. raskausviikko on jo viidennen päivän lopulla, sunnuntaina pyörähtää mittariin jo 26+0 eli 27. raskausviikko lähtee käyntiin. Huimaa! Pitäisköhän tässä vähitellen alkaa tehdä hankintojakin..? Vaunujakin on lähinnä vasta ehditty vähän ohimennen miettiä.
Tänään tuli päätös äitiysavustuksen myöntämisestä, mikä kävi mukavan nopeasti. Kirjeessä sanottiin, että pakkaus toimitetaan postitse kahden viikon kuluessa. Ihanaa päästä näkemään, mitä kaikkea kivaa pakkauksessa on pikkuiselle – siis omin silmin eikä vain Kelan nettisivujen kuvissa…
Vaihteeksi uusi massukuva! Hämmentävää sinänsä: tällä kertaa maha näyttää minusta kuvassa pienemmältä kuin se on oikeasti, vaikka tähän asti tilanne on aina ollut päinvastainen. Kyllä tuo ihan kelpo pallo alkaa olla, vaikka kuva sanoisi mitä…
On kyllä kivaa, kun on jo selkeä raskausmaha. Se on jotenkin niin suloinen vaikka itse sanonkin. Sitä on mukavaa silitellä ja taputella, ja oikeanlaisissa vaatteissa se korostuu kauniisti. Normaalipuseron kanssa näytän ainoastaan valtavalta, kun taas äitiyspaidassa vatsa on minusta soma.
Pakko on kuitenkin myöntää, että kasvanut maha alkaa myös rajoittaa elämää. Lattialle putoavien tavaroiden nostaminen alkaa olla työlästä ja nukkumaan asettuminen on muuttunut melkoiseksi operaatioksi. Kun normaalisti ihminen käyttää nukkuessaan yhtä tyynyä, on minulla käytössäni jo kolme: yksi pään alle, yksi polvien väliin ja yksi viereen niin, että se tukee mahaa kylkiasennossa. Ja miettikääpä, miten paljon nuo tyynyt vaikeuttavat kyljen kääntämistä yöllä, kun tyynyt on tietysti siirrettävä myös…! Mutta olen kyllä viime aikoina nukkunut hyvin, joten sikäli en valita alkuunkaan.
Raskausaikana olen nähnyt selvästi normaalia enemmän painajaisia. Nämä painajaiset eivät ole onneksi mitään kovin realistisia unia (realistiset painajaisethan ovat niitä kaikkein pahimpia – siis sellaiset, joissa esimerkiksi läheinen ihminen kuolee tms.), vaan kertakaikkisen kahjoja hullu kirvesmurhaaja -tyyppisiä unia. Kaipa sekin on vain seurausta elimistön hormonimyrskystä ja uudesta tilanteesta.
Vointi on ollut tällä viikolla hyvä. Oikeastaan ainoa raskausvaiva, joka tällä viikolla on kiusannut, on hengästyneisyys. Ihan kotioloissakin saattaa iltaisin olla sellainen hengästyneen väsynyt olo, joka saattaa tietysti liittyä alhaiseen hemoglobiiniin. Ensi viikolla on seuraava neuvola, joten sitten pääsen näkemään, onko isommasta päivittäisestä rauta-annoksesta ollut apua.
Mutta nyt kutsuu televisio.. sekä minua että massua!
Alettiin jo vihjailla, että olisi aika vaihteeksi kirjoittaa jotain tännekin. Tarkoitus on ollut jo viikon verran, mutta jostain syystä en sitten vain ole ehtinyt tai jaksanut – harmittaa itseänikin!
Viikko sitten oli kolmas neuvolakäynti. Oli taas mukavaa päästä käymään neuvolassa ja nähdä, että kaikki on edelleen vallan hienosti. Kerroin viimeaikaisista vatsa”vaivoistani” ja niiden aiheuttamasta huolesta, ja terveydenhoitaja oli sitä mieltä, ettei minulla ainakaan kuvaukseni perusteella ole mitään syytä huoleen. Muistutti kuitenkin, että jos tulee hätä, niin aina voi soittaa hänelle.
Kolmannen neuvolavisiitin statistiikkaa:
Viikkoja: 22+1
Painon muutos / viikko: 183g
RR: 106/77
U-prot ja U-Gluk: –
Hb: 118
sf: 21 cm
Vauvan syke: 148
Hemoglobiini oli laskenut yllättäen entisestään siitä huolimatta, että olin syönyt lisärautaa päivittäin. Minulle suositeltiin annoksen kasvattamista, joten nyt otan päivittäin jo 100 mg lisärautaa. Yritin ensin Retaferia, mutta se aiheutti suorastaan helvetillisen ummetuksen, joten vaihdoin melko vikkelästi Obsidaniin. Siihen olen nyt ollut tyytyväinen.
Tuo hemoglobiinin lasku näkyi sitten kyllä voinnissakin aika selkeästi, kun tajusin kiinnittää asiaan huomiota. Pelkästään kotona keittiössä häärääminen sai hengästymään ja väsähtämään. Viikko isommalla rauta-annoksella on tehnyt hyvää, ja nyt olen pirteämpi.
Painon nousu on ollut niin vähäistä, että terveydenhoitaja suositteli minua syömään kaksi kunnon ateriaa päivässä yhden sijasta. Olen yrittänyt tuota nyt viikon verran, mutta se ei aina tunnu onnistuvan. En saa aikaiseksi kokata erikseen jotain lounaaksi, joten jos jäljellä ei ole edellisen päivän tähteitä, syön lounaaksi edelleen kahvia, voileipää & hedelmiä tms.
Vatsa kasvaa edelleen melkein silmissä – tai ainakin minusta itsestäni tuntuu siltä. Se on jo ihan selkeä pyöreä raskausmassu, josta pidän suorastaan naurettavan paljon. Iltaisin sohvalla television ääressä alan yleensä silitellä vatsaani jossain vaiheessa ilman että edes itse oikein huomaan asiaa.
Massukuva 23+0:
Nyt aletaan olla menossa jo sellaisilla viikoilla, että minun pitäisi hoitaa käytännön asioitakin: sain neuvolasta paperit äitiyspäivärahan ja -pakkauksen hakemiseen, joten pitäisi jossain vaiheessa jaksaa raahautua käymään Kelalla. Taivas yksin tietää miten saan ne lappuset täytettyä – olisi luultavasti paljon helpompaa, jos minulla olisi selkeät palkkakuitit tms., joista voisin katsoa tarvittavat tiedot. No, eiköhän joku Kelalla osaa auttaa tällaista yrittäjäntekelettä.
Nyt on saatu käytyä siinä kovasti pelätyssä, jännitetyssä ja odotetussa rakenneultrassa. Pikkuinen näytti juuri siltä kuin pitikin: vastasi kokonsa puolesta viikkojaan ja kaikki rakenteet ja elimet olivat ultraajan mukaan kunnossa. Jippii!!! Ultran jälkeen oli ihan uskomattoman iloinen ja helpottunut olo.
Potkut ovat voimistuneet ja niitä tuntuu nykyään aika mukavasti pitkin päivää eikä ainoastaan iltapainotteisesti kuten aiemmin. Toisinaan pikkuinen onnistuu potkaisemaan jo niin napakasti, että se tuntuu jo epämukavalta. Enimmäkseen potkut ja muksaukset kuitenkin tuntuvat mukavalta ja vetävät suun hymyyn. On niin ihanaa saada massusta elonmerkkejä ja tietää, että pienellä on kaikki hyvin!
Maha on aloittanut mitä melkoisimman kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa alle kahdessa viikossa! Nyt se on ihan selvä vauvamaha, jota ei enää vaatteilla juuri saa piiloon – ja se on oikeastaan kauhean mukavaa. Olen ostanut muutamia äitiyspaitoja, jotka korostavat pyöristyvää vatsaa kauniisti… en jotenkin osaa ajatellakaan, että pukeutuisin nyt johonkin isoon ”säkkiin” ja yrittäisin peitellä tuota massua, sillä minusta se on kaunis. Joillekin odottaville äideille on ehkä vaikeaa hyväksyä se, miten vartalo muuttuu, mutta ainakin minä iloitsen tuosta pyöreästä massusta ja olen siitä ylpeä.
Mahakuva, rv 20+6:
Aihetta pienelle valituksellekin toki on: jostain syystä olo on ollut aika epämukava jo viikon, pari. Maha tuntuu jotenkin hankalalta. Se ei ole varsinaisesti kipeä, mutta tuntuu tukalalta ja välillä paineiselta. Se tuntuu oikeastaan vähän siltä, kuin sinne olisi sovitettu liian suuri ja hankalan muotoinen kappale sisälle. Hysteerinen esikoisodottaja minussa on hieman huolissaan, vaikka terve järki sanoo kyllä, että pakko tämän nopean mahan kasvun on jossain tuntua.
Annoin kuitenkin periksi neuroottisuudelleni ja menen tänään käymään lääkärillä, ihan varmuuden vuoksi. Better safe than sorry. Haluan kuulla ihan asiansa osaavalta lääkäriltä, että kaikki on hyvin ja tämä kuuluu asiaan.
Hui, miten nopeasti aika kuluukaan! Raskauden puoliväli on melkein käsillä, ja se on jotain niin uskomatonta, että sitä ei oikein meinaa edes käsittää! Tänään on rv. 19+5 (tai itse asiassa 19+6, sillä kello näkyy ehtineen puolenyön paremmalle puolelle), ja rakenneultraan on enää viikko. Päivät kuluvat nopeasti nyt, kun ne ovat jotain muuta kuin pahoinvointia ja väsymystä.
Vatsa kasvaa vähän kerrallaan, kuten tästä uudesta kuvasta (otettu siis 19+5) näkyy:
Tälläkin kertaa vatsa näyttää minusta valokuvassa isommalta kuin se oikeasti on. Tavalliset housut mahtuvat vielä jalkaan mutta eivät ole enää millään muotoa mukavat, joten olen kyllä ihan reilusti siirtynyt käyttämään äitiysfarkkuja. Kolmet olen ostanut huuto.netistä (yhdet ovat vielä postissa hakematta…) ja vajaa viikko sitten sain kolmet housut ja kolme paitaa lainaan ystävältä.
Housujen suhteen asiat ovat nyt siis vallan mainiosti, mutta muita vaatteita on hankittava: rintaliivejä, alushousuja, muutama lyhythihainen ja muutama pitkähihainen pusero – vähintään. Äiti antoi minulle käyttöön a-linjaisen syystakkinsa, jota moittii liian kuumaksi. Voi olla, että selviän sillä jopa täkäläisistä talvikeleistä, sillä täällä pk-seudulla talvi on tunnetusti jotain muuta kuin oikea talvi…
Eilen iski ensimmäistä kertaa viikkoihin sellainen epämääräinen pelko ja angsti kaikesta tulevasta. Tähän asti olen tyytyväisenä porskuttanut menemään päivän kerrallaan nauttien olostani ja elämästäni, enkä ole suuremmin pysähtynyt (tai uskaltanut pysähtyä?) miettimään ihan toden teolla, miten valtava elämänmuutos on edessä.
No, jossain vaiheessa huolet tunnetusti hyökkäävät kimppuun takavasemmalta, vaikka niitä kuinka olisi pitkään onnistunut välttelemään. Siispä itkin puoli iltaa milloin mitäkin älytöntä huolta varmana siitä, että minusta ei mitenkään voi tulla kelvollista äitiä, että sairastun vähintään synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki ilo katoaa elämästäni, että elämäni on ohi äitiyden myötä enkä enää ikinä pääse mihinkään, että jään yksin vauvan kanssa eikä ystäviä kiinnosta seurani enää… ja niin edelleen ja niin edelleen. Kiitos hormonien, itkin jokaista pikkuistakin asiaa, vaikka kuinka järjen tasolla tiesin, että se oli typerää.
Oikeastaan siis vasta eilen ymmärsin, millaisessa hormonimyrskyssä elän juuri nyt ja miten herkkä olen pahimmillani (tai parhaimmillani). Onneksi rakas mieheni palaa huomenna työmatkaltaan, eikä minun tarvitse olla yksin kahta päivää enempää.
Pienestä masuasukista on toisinaan jo yllättävän paljon iloa ja lohtua: eilen kaiken itkemisen keskellä vatsasta tuntui lohduttavia muksauksia, jotka kaiken ahdistuksen keskellä helpottivat vähän oloa. On uskomattoman ihanaa tuntea, että sisälläni ihan oikeasti kasvaa pieni elävä olento.
Tänään rv 17+3, joten tarjoilen uuden mahakuvan. Tuntuu kyllä, että maha näyttää kuvassa isommalta kuin mitä se on, sillä edelleen käytän ihan sujuvasti normaalifarkkujani.
Toissapäivänä tunsin ensimmäistä kertaa ihan sataprosenttisen varmasti vauvelin liikkeet. Vatsassa tuntui pienen pieni muksahdus, joka tosiaan tuntui samalla myös vähän siltä, kuin kupla olisi puhjennut. Se oli niin selkeästi ihan pikkuruisen potkun tuntuinen, ettei siitä voinut erehtyä. Istuin ja virnistelin typerän näköisenä, se oli jotenkin niin älyttömän hieno kokemus.
Ihan noin selkeitä pieniä muksahduksia ei ole sen jälkeen juuri tuntunut, mutta kyllä tuo massu ihan siltä tuntuu, että siellä välillä jokin pieni liikkuu. Tuntemuksia on vaikea kuvata muuten kuin sanomalla, että kohdussa ”tuntuu hassulta”.
Posti toi tänään huuto.netistä huutamani mammafarkut – ensimmäiset äitiyshousuni siis! Vedin ne jalkaani ja totesin, että ne putoavat jalasta, koska vatsan päälle tuleva trikoo-osa on niin valtaisa. Tarkempi tutkiminen osoitti myös, että lanteilla ja reisissä saisi olla hieman enemmän tilaa ja lahkeissa pari senttiä lisää pituutta. Vedin housut pois jalastani ja olin tyytymätön.
Hetken kuluttua päätin kuitenkin sovittaa housuja uusiksi. Koin ahaa-elämyksen tajutessani, että trikoo-osassa oli itse asiassa jonkinlainen kuminauha + nappi -viritelmä, jolla sen yläreunaa sai kiristettyä huomattavasti. Vaihdoin nappikiinnityksen viimeisestä reiästä noin 25 reikää kireämmälle, ja johan pysyivät housut jalassa. Eivät ne ehkä kauneuskilpailuja voita tuon reilun kiristyksen ja lahkeiden hienoisen lyhyyden takia, mutta kyllä ne ainakin kotikäytössä ovat niistä maksamani 13 euron arvoiset… ainakin jos tässä ei kovin pahasti persaus leviä kilojen karttuessa!
Tänään oli toinen neuvolakäynti – mukavaa! Tapasimme miehen kanssa nyt virallisen neuvola”tätimme”, kun ensimmäisellä kerralla oli sijainen, ja ainakin minä pidin hänestä kovasti (ei sillä, että siinä sijaisessakaan mitään vikaa olisi ollut!).
Viikkoja: 15+4
Paino: -400g viime kerrasta (ei haittaa vielä tässä vaiheessa…)
RR: 114/66
U-prot ja U-Gluk: –
Hb: 125
Vauvan syke: 148
Hemoglobiini oli laskenut siinä määrin, että minulle suositeltiin jo jotain mietoa rautavalmistetta. Tukkoiseen nenään voi kuulemma ensi hätään kokeilla jotain kosteuttavaa suihketta. Neuvolantäti arveli myös, että minun kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että juon tarpeeksi päivän aikana.
Eilen otin ensimmäisen mahakuvan. Siitä ei tullut kauhean hyvä, kun otin sen itse ihan vain käsivaralla, mutta kyllä siitä kehitys näkyy. Tai siis näkyisi, jos olisi mihin verrata. Eipä tuosta masusta vielä ulkopuolinen mitään huomaa, mutta omiin silmiin muutos on kyllä jo ihan selkeä.
Nasu ja Nöttönen 